Gaudin ja Miron jäljillä (Barcelona 2/2)

Gaudin kierros aloitettiin Barcelonan tunnetuimmalta maamerkiltä - Sagrada Familialta. Tämä hämmästyttävä kirkkorakennelma on nyt ollut työn alla vuodesta 1882 ja sen rakennustyöt ovat edelleen kesken.

Ihmettelimme Sagrada Familiaa eri puolilta, mutta sisälle emme yrittäneet. Minullehan jonottaminen on epämiellyttävimpiä asioita mitä tiedän.

Sagrada Familialta jatkoimme metrolla Diagonalin asemalle ja sieltä etelään päin Passeid de Graciaa pitkin, jonka varrelta löytyivät seuraavat ihmeteltävät rakennuskokonaisuudet.

Casa Mila (kuvassa alla) on niinikään Gaudin suunnittelema rakennus, joka rakennettiin Eixamplen kaupunginosaan vuosina 1905-1907. Rakennuksessa on erikoinen aaltomainen julkisivu. Casa Mila kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon, mutta omana aikanaan sitä ei arvostettu vaan aikalaiset antoivat sille pilkallisen kutsumanimen Casa Pedrera (suomeksi Kivilouhos).

Casa Mila

Eteenpäin hienostobulevardi Passeig de Graciaa ja muutaman sadan metrin päästä tulee vastaan seuraava Gaudin suunnittelema rakennus - Casa Battlo (1904-1906). Sen on sanottu kuvaavan Katalonian suojelupyhimystä Pyhää Yrjänää ja lohikäärmettä.

Passeig de Gracia -kadun varressa oli vielä yksi erikoinen rakennelma, Illa de Discoria (suomeksi eripuraisuuden kortteli), jonka Casa Lleo Morerasta on alla oleva kuva. Sivuhuomio: Eixamplen jugendalue on Barcelonan hienointa ja samalla kalleinta aluetta, mikä tarkan euron liikkujan on syytä huomioida, jos haluaa rakennusten hämmästelyn lomassa pistäytyä jonnekin tapakselle ja lasilliselle.

Casa Lleo Morera

Seuraavana aamuna jatkoimme Antoni Gaudin elämäntyön ihmettelyä suuntaamalla Park Güelliin, Eixamplen ylärinteellä olevalle puistomaiselle alueelle, joka sekin oli Gaudin kunnianhimoisia hankkeita.

Kuljimme ylös rinteen päälle, josta avautui upeat näköalat Barcelonan kaupunkiin ja poikkesimme Gaudin asunnolla (Casa Museum Gaudi). Park Güell on aurinkoisena päivänä erinomainen paikka nautiskella virvokkeita ja katsella Gaudin rakennuksia sekä näkymiä kaupunkiin ja merelle.

Casa Museum Gaudi

Park Güell

Park Güell

Montjuic on kukkulasta ja sitä ympäröivistä puutarhoista, museoista ja urheilualueista koostuva laaja vapaa-ajanviettoalue. Suuntasimme siellä ensimmäisenä Joan Miro Museoon (Fundacio Joan Miro). Miro oĺi katalonialainen surrealisti, jonka teoksista joko vaikuttuu tai siten ei. Itse kuulun realistisemman taiteen ystävänä jälkimmäiseen kategoriaan.

Blogin pitäjä Fundacio Joan Mirossa.

Miron museolta kävelimme eteenpäin kasvitieteellisen puutarhan kautta Olympiastadionille, joka toimi vuoden 1992 kesäkisojen päänäyttämönä. Stadionin suunnalle kävellessä meinasimme joutui juoksijaruuhkan jalkoihin. Alueella järjestettiin ilmeisesti jokin sikäläinen City Maraton, koska osuimme kadulle juuri heidän lähtönsä jälkeisillä minuuteilla.

Juoksijalauman läpi päästyämme saavuimme Olympiastadionin portille. Siellä kohtasimme ainoan epäilemäni huijausyrityksen kun kaksi nuorehkoa naista yritti huonolla englannilla saada meiltä allekirjoitusta johonkin "adressiin". Olin lukenut että tuo on tyypillinen tapa: toinen kiinnittää huomiosi ja toinen tutkii samalla taskusi. Adressi näytti ja kuulosti niin epämääräiseltä että olen aika varma kyseessä olleen huijaus. No, itsehän olen maasta ja paikasta riippumatta aina tyly ohikulkija kaikenmoisia feisaaajia ja adressipellejä kohtaan joten nuokaan eivät päässeet temppujaan yrittämään.

Olympiastadionin edustalta startannut juoksijaporukka

Kurkistus sivuportilta Olympiastadionille

Montjuicin reunalla sijaitsee Barcelonan maailmannäyttelyyn rakennettu Poble Espanyol, espanjalainen kylä jossa on rakennuksia ja niissä turistikrääsää myyviä puoteja Espanjan eri alueilta. Tässä "kylän" keskusaukio Plaza Mayor.

Jaana Poble Espanyolin kujalla.

Viimeiset Barcelonan kuvat on Palau Nacionalin edustalla sijainneelta Font Magicalta (suomeksi Taikalähde). Saavuimme Font Magicalle sillä hetkellä kun se valaistaan monenkirjavasti (lauantai-iltana klo 21) Queenin Barcelonan soidessa taustalla. Valaistus on kymmenisen minuuttia kestävä spektaakkeli joka on ilman muuta näkemisen arvoinen. Tässä kolme kuvaa kyseisestä tilaisuudesta, joihin päätän Barcelonan matkakertomukseni. Hieno kaupunki, kannatti ehdottomasti käydä!

Kevätretkellä Barcelonassa (1/2)

Perinteinen kevään kaupunkilomamme suuntautui tällä kertaa Katalonian pääkaupunkiin Barcelonaan. Esittelen tässä matkarapossa kokemuksiamme reissusta alueittain: El Raval, Barri Gothic ja La Ribera. Jugendtyylinen Eixample sekä etelärinteen  Montjuic käydään läpi toisessa postauksessa. Aiempi postaukseni oli omistettu kokonaan RCD Espanyolin La ligamatsille joka pelattiin Cornella de Llobregatissa.

Mahtipontinen Plaza de Espana. Kuva otettu entisen härkätaisteluareenan, nykyisen kauppakeskuksen Las Arenasin kattoterassilta.

Barcelonasta yleisesti totean alkuun, että fiilikseni ennen matkaa olivat kaupungin suhteen aika ristiriitaiset. Toisaalta olin innoissani varsinkin upeasta arkkitehtuurista ja toki huippufutiksesta, toisaalta minua arvelutti Barcelonan maine varkaiden paratiisina. Minulla oli (on) myös poliittisluontoista nihkeyttä sillä en lämpene Katalonian separatistisille tavoitteille. Minusta kehittyneen länsimaan hajottaminen olisi sulaa hulluutta

Meitä ei kuitenkaan "käännetty" enkä muutenkaan tuntenut oloani turvattomaksi. Poliiseja partioi kaduilla runsaslukuisesti ja varsinkin futismatsiin mennessä hämmästelin sikäläisten lainvalvojien raskasta varustusta (konepistoolit!) - liekö liittynyt Euroopan suurkaupungeissa kasvaneen terroriuhan nostattamaan valmiuteen? Köyhyyttä kaduilla kyllä oli ikävän paljon: kerjäläisiä ja syvennyksiin  majoittuneita kodittomia.

Mitä itsenäisyyskysymykseen tulee, niin kansa on melko lailla jakautunut kahtia. Kaikkialla näki talojen parvekkeilla sekä Katalonian että Espanjan lippuja ikään kuin mittelönä  itsenäisyysmielisten ja yhtenäisen Espanjan kannattajien voimasuhteista. Mielipidemittauksissahan Espanjan osana pysymisen kannattajat ovat olleet enemmistössä mutta viimeisimmissä vaaleissa irtautumista kannattaneet puolueet saivat vaalimatematiikan johdosta niukan enemmistön ja tavoittelevat irtautumista Espanjasta. Keskushallinto ei kuitenkaan suostu kysymyksestä edes neuvottelemaan. Oman mausteensa poliittiseen soppaan tuo vielä se, ettei Espanjaan ole vielä viisi kuukautta joulukuun parlamenttivaalien jälkeen onnistuttu muodostamaan hallitusta.

El Raval

Ramblan länsipuolella sijaitseva El Raval on Barcelonan Kreutzberg tai Kallio; monikulttuurinen, boheemi ja osin vähän kämänen kaupunginosa jonka kujilla sijaitsevien asuntojen parvekkeilta roikkuu Katalonian lippuja useammin kuivuvia pyykkejä. Raval on täynnä kahviloita ja baareja, joissa tunnelma on eläväistä ja hintataso usein alle puolet siitä mitä se on viereisellä La Ramblalla, Eixamplessa tai rantabulevardeilla. Ravalissa sanotaan olevan myös kujia joita on syytä välttää, mutta me kyllä liikuimme aivan huolettomasti. Toki yöaikaan emme liikkuneet missään; bilehile-elämä kun on taaksejäänyttä aikaa - sikäli kun minä sellaista olen koskaan oikein viettänytkään.

Maamerkki, jonka perusteella oli helppo löytää hotellillemme. Sijaitsi nimittäin tämän teatteritalon vieressä. Pensionaattimme oli edullinen ja askeettinen. Ajoi asiansa nukkumispaikkana, sijainti kun oli täydellinen. Herkkäuniselle joka ei osaa nukkua earit korvilla (itsehän pidän niitä aina ja joka paikassa) en majapaikkaa suosittelisi, koska kadun väki piti ulkona myöhään yöhön omia bileitään ja äänieristys oli hotellissa aivan olematon.

Panimoravintola Moritz, vanhan tehdashallin tiloihin rakennettu turistirysän oloinen paikka. Paikan omaa - ihan ok makuista olutta ja hyvää ruokaa.

Jaana ravintola Moritzin holvikäytävässä.

Espanjalainen sokeripommiherkku - Chokolade Con Churros.

Neljän illan ja kolmen päivän reissullamme me päädyimme joka kerta syömään El Ravalin ravintoloihin. Tarjonta kun oli houkuttelevaa ja hintatason kohtuullisempaa kuin arvokkaammissa kaupunginosissa. Hyväksi todettu ruokarytmi oli: aamulla kahvilassa Cafe ja Boccadillos, iltapäivällä kiinni jonkin baarin Menu del Dia -tarjoukseen ja illan baarikierroksella tapaksia.

Menu de Dia sisältää  alkukeiton tai salaatin, pääruuan (lihaa, kanaa tai kalaa) ruokajuomaksi oluen tai viini ja  päälle kahvin. Hintaa ateriakokonaisuudelle tuli paikasta riippuen 8 - 13 euroa. Ilta mentiin sitten tapaksilla joista varaukseton suositus erityisesti paikallisille perunamunakkaille eli tortilloille.

Barri Gothic ja La Ribera

Keskustan alueen kaupunginosista toiseen kuljettaessa ei voi välttää kaupungin ja ehkä koko Euroopan kuuluisaa bulevardia, Las Ramblasia. Minä inhoan tungoksiin joutumista, mutta siitäkin huolimatta piti tuo katu kulkea pariin kertaa päästä päähän. Syömään tai juomaan ei Ramblasin ravintoloihin kannata pysähtyä, koska hinta-laatusuhde on heikko verrattuna muutaman sadan metrin päässä sivummalla sijaitseviin paikkoihin.

Ensimmäisenä päivänämme satoi minkä vuoksi Ramblasillakin oli suhteellisen hyvin tilaa kulkea. Tässä Barcelonalaissyntyisen Joan Miron teos kadulla.

Kun turistien halutaan käyttävän rahansa saavat viimeisetkin periaatteet väistyä: Perivihollinen Real Madridin fanishoppi Barcelonan Ramblasin varrella.

Ramblalta pääsee tälle holvikaarien ympäröivälle Placa Reialille, suihkulähteiden ja Gaudin suunnittelemien lyhtypylväiden koristamalle kunikaalliselle aukiolle.

Pääkatu Ramblasin oikealla puolella on kaupungin vanhin alue; gootilaiskaupunginosa kirkkoineen ja keskiaikaisina palatseineen on Barcelonan sydän ja ydin. Sen kapeilla kujilla ja monumentaalisilla aukioilla saa kulutettua tunnin jos toisenkin ja välillä voi pistäytyä lasilliselle johonkin alueen lukuisista kuppiloista. Alue on luonnollisesti myös täynnä turistimyymälöitä, joista voi ostaa paitoja, jääkaappimagnetteja ja muuta turistikrääsää.

Holvikäytävä Barrio Gothicissa.

Katedraalin pylväskäytävässä asustaa 13 hanhea.

Katedraali; vanhankaupungin hallitsevin rakennus.

 Barri Gothicin ja La Riberan eteläpuolelta voi poiketa ranta-alueelle, joka on luonteeltaan aivan toisenlaista. Rakennusarkkitehtuuri on uutta ja rantaa hallitsevat suuret risteilyalukset, huvipurret sekä äveriään väen muskeliveneet. Alla esimerkki niistä.

Me ohitimme ranta-alueen melko nopeasti ja palasimme Park de la Ciutadellan kautta takaisin La Ribeiran ja El Ravalin kaduille ja kujille. Puiston pohjoispuolelta tullaan Passeid de Luis Companys-nimiselle isolle bulevardille, jonka päässä on komea riemukaari Arc de Triomf.

Massiivinen Arc de Triomf.

Arc de Triomfilta kuljimme lounaspaikan kautta hotellille viettämään Siestaa ennen illan Gaudi-kierrosta Eixamplen ruutukaavaan rakennetussa kaupunginosassa. Mutta se on seuraavan postauksen aihe.

Matsiraportti 9.4.2016 Barcelona; RCD Espanyol - Atletico Madrid

Barcelonan kaupunkilomamme futismatsiksi osui alueen kakkosjoukkue RCD Espanyolin  kotiottelu lauantaina alkuillasta. Liput olin hankkinut (kuinkas muutenkaan) heti kun  ottelupäivä julkistettiin eli noin kuukautta ennen matsia. Ostaminen kävi jopa harvinaisen kätevästi: nettiin Espanjan lippupalvelun (ticketmaster.es) -sivuille, valitse paikat, maksa verkkopankissa ja tulosta liput kotikoneeltasi.

Espanyolin stadion Nou Estadi de Cornellà-El Prat on koko La Liigan uusimpia (ellei uusin?) stadion, joka valmistui vuonna 2009 Cornella de Llobregatiin, joka itse asiassa ei kuulu Barcelonan kaupunkiin vaan on oma kaupunkinsa osana suur-Barcelonaa. Stadionin lähimmälle (n. 700 m stadionille) metropysäkille Cornella Rieraan  pääsee Plaza de Espanalta noin 15 minuutissa, joten hyvin ydinkeskustastakin paikka on saavutettavissa. Alue myös kuuluu Barcelonan joukkoliikenteen ykköshintavyöhykkeeseen.   

Stadionille tosiaan kävelee nopeasti mutta jos sitäkään ei välietapeitta jaksa, on teiden varrella useita paikallisia baareja ja kun enää ei olla ydinkeskustassa on hintaluokka suomalaisittain naurettavan halpa (yksi matkan varren pubi mainosti: olut + tapas 1 euro). Metrolta stadionille löytäminenkin käy ilman karttaa kuten jalkapallomaissa yleensäkin: seuraat muita kannattajaverneisiin varustautuneita. Jo pari tuntia ennen matsia paikalle näkyi liikkuvan sekä kotijoukkueen sinivalkoista että vierailija Atletico Madridin punavalkoista kansaa.

Estadi Cornellà-El Prat  ulkopuolelta kuvattuna

Stadionin edustalla olevan puiston patsaan teemana kannattajuuden siirtyminen sukupolvelta toiselle, kuten Espanjassa tapana on. Patsaan vieressä suomalainen jalkapalloturisti Musta-Pete.

Stadionin vieressä on Splau -niminen viihde- ja kauppakeskus. Siellä on mm. leffateatteri, monenlaisia kauppoja ja ravintoloita jotka tietysti ennen matsia toimivat ottelun etkopaikkoina.

Splaun ylätasanteella olevan  cervecerian olivat Atleticon kannattajat ns. ottaneet haltuun. Laulu muuten raikasikin varsin komeasti. Atleticolaisten itsetietoisuuden toki ymmärtää: onhan heidän joukkueensa saavuttanut pelkästään viimeisten viiden vuoden sisään La Liigan ja Espanjan Cupin mestaruuden, kaksi Euroopan liigan mestaruutta sekä Mestarien liigan finaalipaikan. Tälläkin hetkellä Atletico on sarjassa sitä paremmin tunnetun paikallisvastustajansa  Real Madridin edellä.

Toki kotijoukkuekin oli baarietkoilla hyvin edustettuna. Espanjassa ei aristella tunnustaa väriä.

Näkymä paikoiltamme alakatsomon riviltä 11. Näille paikoille tuli hintaa 40 euroa ja voin todella sanoa että olivat hintansa väärti. Kaupungin tunnetumman joukkueen stadionilta Camp Noulta irtoaisi piippuhyllyn ylimpien rivien kiikaripaikat noin tuplahinnalla tuohon nähden.

Espanjassa, kuten Keski- ja Etelä-Euroopan maissa yleensäkin, on jalkapallolla oma poliittinen ulottuvuutensa. En osaa sanoa sijoittuuko RCD Espanyol mitenkää oikeisto-vasemmisto -janalla mutta Kataloniaa eniten repivässä kysymyksessä eli suhtautumisessa itsenäisyyteen ja Espanjan keskushallintoon kuuluu RCD Espanyol - kuten nimestäkin voi päätellä - Espanjamielisille. Cornellan stadionilla näkyykin siellä täällä katsojilla Espanjan lippuja merkkinä lojaalisuudesta Espanjaa ja kuningasta kohtaan.  

Valotaulu kertoo illan ottelun olevan RCD Espanyol - Atletico Madrid. Paljon muuta se ei matsin aikana sitten infonutkaan paikan uudenaikaisuudesta huolimatta. Esimerkiksi vierasjoukkueen maalintekijät jäivät kokonaan ilmoittamatta. Mitäpä niistä.

Ottelun aluksi koko stadion (pl.vieraskannattajat) nousivat laulamaan Espanyolin hymnin. Seikka mikä ei tietääkseni ole Espanjassa aivan yleistä. Ja komealta se kyllä sekä näytti että kuulosti. Hymnikin oli hieno. Tunnelmaan siis päästiin heti.

Etualalla Atleticon kuumaverinen manageri Diego Simeone. Yleisö protestoi ottelun aikana useaan otteeseen Simeonen toistuvaa valmentajan alueen yli kulkemista. Tuomareita se ei tuntunut kiinnostavan.

Capo ohjaa ja kotijoukkueen kannattajapääty kannustaa. Kannustus ja ylipäätään tunnelma ottelussa oli muuten todella positiivinen yllätys. Aiempi kokemus Espanjasta oli Atleticon kotiottelussa, joka sekin kuulemma rankataan tunnelmaltaan aika lailla sarjan kärkeen. Tämä kuitenkin pesi mielestäni ainakin näkemäni Atleticon kotimatsin mennen tullen. Kannattajaryhmä veti hienosti ottelun alusta loppuun ja muutkin katsomonosat olivat  hyvin mukana.

Espanyolilla oli kannattajaryhmä molemmissa päädyissä. Tämä porukka kannusti pohjoispäädyn yläkatsomossa. Käsittääkseni se eteläpäädyn isompi porukka (jonka vieressä meidän paikat olivat) on seuran virallisen kannattajayhdistyksen ryhmä ja tuo yläkatsomon joukko jonkinsorttinen Espanyol Ultras -porukka.

Jotain hässäkkää sivukatsomossa. Ihmettelimme kun koko sivusta nousi jossakin vaiheessa ylös. Sen jälkeen järkkärit iskivät kiilan katsomon väliin ja nähdäkseni poistivat sieltä muutaman katsojan.

Atleticon vierasmobi juhlii maalia, joita vieraat tekivät kaikkiaan kolme (Torres, Griezmann ja Koke). Kotijoukkueen ainokaisesta vastasi Pape Diop. Tunnelma stadionilla oli luonnollisesti korkeimmillaan kun Espanyol onnistui tekemään ottelun avausmaalin mutta pysyi hyvänä läpi ottelun vaikka vierasjoukkue rutinoituneempana meni ottelun aikana menojaan ja oli lopulta aika selvästi parempi. Jokainen viheltämättä jäänyt kotijoukkueen pelaajan kaatuminen ja vastaavasti jokainen vierasjoukkueelle tuomittu tilanne aiheutti luonnollisesti vihellyskonsertin ja kovaäänistä huutelua ympäri stadionia.

Ottelu on päättynyt vieraiden 1-3 voittoon. Loppukättelyt ja Atleticon pelaajat käyvät kiittämässä kannattajaryhmäänsä. Hieno tapahtuma jota voin lämpimästi suositella kaikille  huippujalkapallosta ja kannattajakulttuurista kiinnostuneille.