Matsiraportti 9.4.2016 Barcelona; RCD Espanyol - Atletico Madrid

Barcelonan kaupunkilomamme futismatsiksi osui alueen kakkosjoukkue RCD Espanyolin  kotiottelu lauantaina alkuillasta. Liput olin hankkinut (kuinkas muutenkaan) heti kun  ottelupäivä julkistettiin eli noin kuukautta ennen matsia. Ostaminen kävi jopa harvinaisen kätevästi: nettiin Espanjan lippupalvelun (ticketmaster.es) -sivuille, valitse paikat, maksa verkkopankissa ja tulosta liput kotikoneeltasi.

Espanyolin stadion Nou Estadi de Cornellà-El Prat on koko La Liigan uusimpia (ellei uusin?) stadion, joka valmistui vuonna 2009 Cornella de Llobregatiin, joka itse asiassa ei kuulu Barcelonan kaupunkiin vaan on oma kaupunkinsa osana suur-Barcelonaa. Stadionin lähimmälle (n. 700 m stadionille) metropysäkille Cornella Rieraan  pääsee Plaza de Espanalta noin 15 minuutissa, joten hyvin ydinkeskustastakin paikka on saavutettavissa. Alue myös kuuluu Barcelonan joukkoliikenteen ykköshintavyöhykkeeseen.   

Stadionille tosiaan kävelee nopeasti mutta jos sitäkään ei välietapeitta jaksa, on teiden varrella useita paikallisia baareja ja kun enää ei olla ydinkeskustassa on hintaluokka suomalaisittain naurettavan halpa (yksi matkan varren pubi mainosti: olut + tapas 1 euro). Metrolta stadionille löytäminenkin käy ilman karttaa kuten jalkapallomaissa yleensäkin: seuraat muita kannattajaverneisiin varustautuneita. Jo pari tuntia ennen matsia paikalle näkyi liikkuvan sekä kotijoukkueen sinivalkoista että vierailija Atletico Madridin punavalkoista kansaa.

Estadi Cornellà-El Prat  ulkopuolelta kuvattuna

Stadionin edustalla olevan puiston patsaan teemana kannattajuuden siirtyminen sukupolvelta toiselle, kuten Espanjassa tapana on. Patsaan vieressä suomalainen jalkapalloturisti Musta-Pete.

Stadionin vieressä on Splau -niminen viihde- ja kauppakeskus. Siellä on mm. leffateatteri, monenlaisia kauppoja ja ravintoloita jotka tietysti ennen matsia toimivat ottelun etkopaikkoina.

Splaun ylätasanteella olevan  cervecerian olivat Atleticon kannattajat ns. ottaneet haltuun. Laulu muuten raikasikin varsin komeasti. Atleticolaisten itsetietoisuuden toki ymmärtää: onhan heidän joukkueensa saavuttanut pelkästään viimeisten viiden vuoden sisään La Liigan ja Espanjan Cupin mestaruuden, kaksi Euroopan liigan mestaruutta sekä Mestarien liigan finaalipaikan. Tälläkin hetkellä Atletico on sarjassa sitä paremmin tunnetun paikallisvastustajansa  Real Madridin edellä.

Toki kotijoukkuekin oli baarietkoilla hyvin edustettuna. Espanjassa ei aristella tunnustaa väriä.

Näkymä paikoiltamme alakatsomon riviltä 11. Näille paikoille tuli hintaa 40 euroa ja voin todella sanoa että olivat hintansa väärti. Kaupungin tunnetumman joukkueen stadionilta Camp Noulta irtoaisi piippuhyllyn ylimpien rivien kiikaripaikat noin tuplahinnalla tuohon nähden.

Espanjassa, kuten Keski- ja Etelä-Euroopan maissa yleensäkin, on jalkapallolla oma poliittinen ulottuvuutensa. En osaa sanoa sijoittuuko RCD Espanyol mitenkää oikeisto-vasemmisto -janalla mutta Kataloniaa eniten repivässä kysymyksessä eli suhtautumisessa itsenäisyyteen ja Espanjan keskushallintoon kuuluu RCD Espanyol - kuten nimestäkin voi päätellä - Espanjamielisille. Cornellan stadionilla näkyykin siellä täällä katsojilla Espanjan lippuja merkkinä lojaalisuudesta Espanjaa ja kuningasta kohtaan.  

Valotaulu kertoo illan ottelun olevan RCD Espanyol - Atletico Madrid. Paljon muuta se ei matsin aikana sitten infonutkaan paikan uudenaikaisuudesta huolimatta. Esimerkiksi vierasjoukkueen maalintekijät jäivät kokonaan ilmoittamatta. Mitäpä niistä.

Ottelun aluksi koko stadion (pl.vieraskannattajat) nousivat laulamaan Espanyolin hymnin. Seikka mikä ei tietääkseni ole Espanjassa aivan yleistä. Ja komealta se kyllä sekä näytti että kuulosti. Hymnikin oli hieno. Tunnelmaan siis päästiin heti.

Etualalla Atleticon kuumaverinen manageri Diego Simeone. Yleisö protestoi ottelun aikana useaan otteeseen Simeonen toistuvaa valmentajan alueen yli kulkemista. Tuomareita se ei tuntunut kiinnostavan.

Capo ohjaa ja kotijoukkueen kannattajapääty kannustaa. Kannustus ja ylipäätään tunnelma ottelussa oli muuten todella positiivinen yllätys. Aiempi kokemus Espanjasta oli Atleticon kotiottelussa, joka sekin kuulemma rankataan tunnelmaltaan aika lailla sarjan kärkeen. Tämä kuitenkin pesi mielestäni ainakin näkemäni Atleticon kotimatsin mennen tullen. Kannattajaryhmä veti hienosti ottelun alusta loppuun ja muutkin katsomonosat olivat  hyvin mukana.

Espanyolilla oli kannattajaryhmä molemmissa päädyissä. Tämä porukka kannusti pohjoispäädyn yläkatsomossa. Käsittääkseni se eteläpäädyn isompi porukka (jonka vieressä meidän paikat olivat) on seuran virallisen kannattajayhdistyksen ryhmä ja tuo yläkatsomon joukko jonkinsorttinen Espanyol Ultras -porukka.

Jotain hässäkkää sivukatsomossa. Ihmettelimme kun koko sivusta nousi jossakin vaiheessa ylös. Sen jälkeen järkkärit iskivät kiilan katsomon väliin ja nähdäkseni poistivat sieltä muutaman katsojan.

Atleticon vierasmobi juhlii maalia, joita vieraat tekivät kaikkiaan kolme (Torres, Griezmann ja Koke). Kotijoukkueen ainokaisesta vastasi Pape Diop. Tunnelma stadionilla oli luonnollisesti korkeimmillaan kun Espanyol onnistui tekemään ottelun avausmaalin mutta pysyi hyvänä läpi ottelun vaikka vierasjoukkue rutinoituneempana meni ottelun aikana menojaan ja oli lopulta aika selvästi parempi. Jokainen viheltämättä jäänyt kotijoukkueen pelaajan kaatuminen ja vastaavasti jokainen vierasjoukkueelle tuomittu tilanne aiheutti luonnollisesti vihellyskonsertin ja kovaäänistä huutelua ympäri stadionia.

Ottelu on päättynyt vieraiden 1-3 voittoon. Loppukättelyt ja Atleticon pelaajat käyvät kiittämässä kannattajaryhmäänsä. Hieno tapahtuma jota voin lämpimästi suositella kaikille  huippujalkapallosta ja kannattajakulttuurista kiinnostuneille.