Futista kesäisessä kotimaassa

Olen raapustellut tähän blogiin rapoja futismatseista ulkomaan reissuilta huomioimatta vielä että paljon tapahtuu kotimaassakin. Suuri puute joka on korjattava. Futis on laji jota harrastetaan kaikkialla maailmassa ja viimekädessä kaikki mitä on, lähtee paikallisesta. Ehdottomasti suomifutiskin siis oman bloginostonsa ansaitsee joten tällä teemalla mennään nyt.


Paikallisista paikallisinta menoa kotinurkilla

Paikallisin seurani, tällä kaudella nelosdivarissa pelaava EBK pelaa kotiottelunsa vain puolen kilometrin päässä kodistani Kirkkojärven kentällä, joka itseasiassa on fasiliteeteiltaan  aivan erinomainen paikka.

Kentän laidalta löytyy grilliä, seuran ylläpitämä kioski ja jopa  sisäkäymälä (siis ei mikään bajamaja). Lähialepasta voi ostaa matsiin tullessa kylmät oluet ja niitä saa nauttia katsomossa kaikessa rauhassa kuin Saksassa konsanaan. Luksusta!

 Tunnelma peleissä on maanläheistä. Tuomareille ja vierasjoukkueen pelaajille huudellaan ja kotijoukkueelle taputetaan. Erittäin leppoisa tapa viettää lämpimpiä kesäiltoja. Pieni haitta on se, että katsomorakennelma on sijoitettu sille puolelle kenttää, jonne aurinko ei iltasella paista. Jos haluaa olla lämpimässä, kannattaa siis väijyä peliä joukkueiden vaihtoaitioiden puoleiselta reunalta.

Näin aktiivimökkiläisenä pitää antaa pyyhkeitä EBK:lle siitä, että suurin osa kotiotteluista pelataan perjantaisin minkä takia tuolla tulee valitettavan harvoin käytyä.

Espoolainen Stadin Derbyssä

Töölö on siitä hyvä paikka urheilutapahtumille että etko- ja jatkopaikkoja piisaa. Ennen Stadin Derbyä HJK - HIFK kävimme ottamassa neuvoa-antavat Mannerheimintien Ölhusissa (entisen Hadankan paikalla). 

Sonera stadionilla runsas oluen nauttiminen ei välttämättä ole kovin fiksua, koska paikan saniteettitilat on reippaasti alimitoitettu. Itse kävin tauolla itäkatsomosta heti poistuessa lähinnä olevassa wc:ssä jossa hämmästyksekseni oli tasan yksi (!) koppi johon jonotti parikymmentä miestä. Eipähän tarvinnut arpoa ehtiikö tauolla käydä hakemassa makkaraakin ja säästyivät nekin rahat.

Matsikokemusta ankeutti lisäksi takanani istunut puheista päätellen Klubia symppaava nainen joka päivitteli koko matsin ajan IFK-päädyn "väärinkannustamista". Tuulari pahimmasta päästä.

Sinänsä ottelutapahtuma oli ennen kaikkea kannattajapäätyjen hyvän, läpi ottelun jatkuneen kannustuksen ansiosta erinomainen kokemus. On toki aina vähän väsynyttä arvioida kannattajien paremmuutta mutta kyllä minusta pohjoispääty oli vahvemmin punainen mitä eteläpääty oli sinivalkoinen ja ääntäkin Klackenista tuli enemmän ja  heidän pyrotkin olivat komeammat. Varauksetonta peukkua toki myös klubipäädyn suuntaan.

Matsi itsessään oli melko tylsä. Toki IFK:n loppuminuuttien tasoitusmaali nostatti tunnelman, joka oli muuten vähän  lopahtamassa Klubin puolustaessa johtoaan bussimaisella taktiikalla. Hieman kyllä ihmettelin moista, ainakin Hongassa Bana oli profiloitunut hyökkäysvoittoisen futiksen edustajana ja luulisi joukkueilla olevan sen verran tasoeroa että johtoasemassakin klubi olisi voinut hyökätä rohkeasti.

Yllä: Klackenissa juhlitaan IFK:n tasoitusmaalia. Eihän siinä päätylaitoja kunnioitettu ja stevareilla riitti duunia paimentaa "kingejä" takaisin karsinaan.


Tammelan taikaa

Teimme mökiltä viikonloppuretken Tampereelle, johon minulla on Suomen kaupungeista Espoon jälkeen läheisin suhde - olenhan yhdessä vaiheessa elämääni ollut itsekin melkein tamperelainen. Tammelan stadion oli kuitenkin vielä kokematta; Ratinassa muistan joskus olleeni futista katsomassa.

Tammela on  kompakti ja tunnelmallinen stadion, jossa toisin kuin yllä mainitsemallani Sonskilla saa vessa- makkara- ja oluttarpeensakin hoidettua missaamatta pelistä hetkeäkään. Itseasiassa kulmassa sijaitsevalta anniskelualueelta voi mainiosti seurata peliä oluttuoppi kädessä. Itsehän valitsin paikkani toki kotijoukkueen päädystä läheltä kannattajaporukka Niilon Poikien mestoja.

Niilon Pojat ei lukumääräisesti ole järin suuri porukka, mutta kannustusta piisasi läpi ottelun ja chäntit olivat hyvinkin monipuolisia ja muutamat oivaltavan hauskojakin. Erityisesti yksi joka vedetään "minä soitan harmonikkaa" -sävelellä (en nyt sanoja tarkemmin muista mutta vekkulit olivat).  Ajoittain ympärillä oleva katsomokin lähti kohtuullisen hyvin mukaan kannustamaan kotijoukkuetta.

Matsissa liigapaikan säilyttämisestä pelaava Ilves isännöi mitaleista taistelevaa SJK:ta. Asetelma näkyi siinä, että vieraat pitivät enemmän palloa ja rakentelivat suuremman osan maalipaikoista. Kotijoukkueellakin toki omat paikkansa voittomaaliin oli mutta pisteet tasattiin lopulta 0-0 lukemilla. Ilveksestä vaikutuksen teki erityisesti joukkueen viimeiseen asti taisteleva peliote sekä maalivahti Mika Hilanderin näyttävät torjunnat.

Alla Tammelan stadionin pääkatsomoa. Yleisömäärä oli vähän yli 3600 mikä on koleassa ja sateisessa sunnuntai-illassa oikein hyvä luku varsikin kun vastustajakaan ei liene sieltä kaikkein seksikkäimmästä päästä.  Mainittakoon vielä että myös paikalle saapunut Nottajokisten vierasmobi piti yllä hyvää mökää läpi pelin.