Tukholman perinteisimpiä joulutraditioita on tavaratalo NK:n jouluikkunoiden ihastelu. NK:n jouluikkunat eivät sisällä tavaratalossa myytäviä tuotteita joiden katumainoksena ne toimisivat vaan ne ovat sinne varta vasten rakennettu oma maailmansa. Perinne on jatkunut vuodesta 1915 alkaen ja ikkunoiden sisältö vaihtelee vuosittain. Tänä vuonna ne näyttivät tällaisilta:
Ahdistuttuamme tarpeeksi Tukholman keskustan tavaratalojen ruuhkissa suuntasimme Gamla Staniin, jossa poikkesimme Stortorgetin perinteisillä joulumarkkinoilla. Gamla Stanissa tuli koettua ensimmäisen kerran varmaan kymmeneen vuoteen sellainen muinaisjäänne kuin valuutanvaihtopiste. Matkaillessa kun on tullut suosittua yhteisvaluutassa mukanaolevia maita ja muuallakin rahaa on saanut kätevästi seinästä nostettua. Gamla Stanissa kuitenkin alueen ainoa pankkiautomaatti oli stängd, mutta valuutanvaihtoputiikki sentään löytyi ja onneksi lompakossa oli vähän käteistä jonka sai kruunuihin vaihdettua.
Glögi oli ruotsalaiseen tapaan vähäalkoholista ja kallista. Mukikin oli niin onnettoman pieni että tuon joi alas parilla kulauksella. Joulutorimeininki kuten muukin jouluhässäkkä tuota mainittua NK:ta lukuunottamatta oli Tukholmassa yllättävän pienimuotoista, ainakin keski-eurooppalaiseen meininkiin verrattuna ja tuntuu että Helsingissäkin tuohon on erityisesti Tuomaan markkinoiden myötä panostettu enemmän kuin Tukholmassa. Toki havainnot olivat varsin pieneltä alueelta emmekä käyneet tällä kertaa katsomassa millaista olisi jouluinen meno esim. Skansenilla.
Viime vuoden keväällä päädyimme kaupunkilomalle Madridiin. Kohde valikoitui minun ja vaimon prioriteettien yhteissummana: tärkeää oli päästä paikkaan missä on lämmintä ja missä pääsee näkemään huippujalkapalloa. Kummatkin tärppäsivät.
Madrid on jostain syystä vähemmän turistien löytämä euroopplaiskaupunki kuin vaikkapa Berliini, Lontoo, Pariisi ja Barcelona. Nähtävää siellä on silti paljon ja omalla viikonloppureissullamme saimme vain pintaraapaisun liikkuessamme kaupungin keskustan alueella. Madirid on Espanjan pääkaupunki ja hyvin leimallisesti nimenomaan espanjalainen kaupunki. Espanjahan ei ole niin yhtenäinen valtio mutta madridilaiset ovat ylpeitä espanjalaisia minkä huomaa vaikkapa siitä, että suurimmasta osasta Madridin baareja löytyy seinältä Espanjan lippu.
Madridin sydän on Puerta Del Sol -aukio ja patsas jossa ovat Madridin vaakunassakin näkyvät karhu ja mansikkapuu.
Madridin kuninkaallinen palatsi jonka etualalla Jardin de Sabatini puisto.
Almudenan katedraali, jota alettiin rakentaa jo 1500 -luvulla mutta jonka Paavi Johannes Paavali II viihki käyttöön vasta vuonna 1993. Kohtuullisen pitkä urakka siis. Kannattaa mennä sisälle, tunnelmallinen paikka. Itse tykkään kovasti käydä katolisissa ja ortodoksisissa kirkoissa. Vaikken heidän tiukoista opeistaan aina niin pitäisikään niin tunnelman luomisessa he kyllä päihittävät tylsät luterilaiset mennen tullen.
Espanja on vanha suurvalta ja sen pääkaupungin arkkitehtuuri on korostetun mahtipontista. Nämä patsaat ovat kaupungin keskuspuiston Parque del Retiron lammen rannalta.
Kuten takanani olevasta kyltistä näkee, hinnoittelu ei ollut päätähuimaavaa. Tällainen ämpäri, jossa jääpaloissa viisi San Miguel -pulloa maksoi 3 euroa.
Atochan rautatieasemalla on muistomerkki Al Qaidan 11.3.2004 lähijunissa tekemien junapommi-iskujen 191:lle kuolonuhrille.
Vinkkejä:
- Madridissa on sinänsä tiheä ja toimiva joukkoliikenneverkosto mutta varsinkin metrojen käyttö oli meille haasteellisempaa kuin useissa muissa suurkaupungeissa. Samalta asemalta ja samalta laiturilta kun lähtee metrojunia moniin eri paikkoihin toisin kuin vaikkapa Berliinissä, jossa yhdeltä laiturilta menee junia vain yhdelle pääteasemalle. Lähtöpäivänä palasimme portaita ylös ja otimme taksin kun emme saaneet millään selvää millä junalla olisimme päässeet Plaza De Espanalta ja Barajasin lentokentälle ja kiire alkoi jo olla.
- Espanjalaiseen baarikulttuuriin ei kuulu juoda ilman pientä purtavaa. Niinpä jos tilaat oluen tai viinin saat sen mukana esimerkiksi kupillisen sipsejä tai oliiveja. Baaritiskillä on myös yleensä leipiä ja ilmakuivattua kinkkua vapaasti otettavissa. Ei siis välttämättä kannata tilata mitään syötävää pikkunälkään ennen kuin näet mitä tarjotaan talon puolesta. Muista kuitenkin paikasta lähtiessäsi tipillä vieraanvaraisuudesta. Tippi ei ole Espanjassa ainoastaan kiitos hyvästä palvelusta vaan oleellinen osa ravintolahenkilökunnan toimeentuloa. Jos jätät vain kuitissa näkyvän summan on se paikan henkilöstölle viesti, että olet saanut erityisen surkeaa palvelua.
- Maassa maan kielellä. Madiridilaiset ovat ylpeitä espanjalaisia ja pitävät kieltään maailmankielenä (mitä se toki onkin). Espanjankieliset perusfraasit ja sanasto hotellissa ja ravintolassa asiointiin on syytä opetella eikä kuvitella että kaikkialla pärjäisi englannin kielellä. Minä olin lukenut espanjaa alkeiskurssin verran työväenopistossa ja pärjäsin niillä opeilla varsin hyvin. Majoituspaikassamme en tosin saanut mitään tolkkua henkilökunnan pajatuksesta, nyökyttelin vain ja sanoin väliin "Si, si". Mutta avaimen huoneeseen sain joten mitä väliä vaikken oheispuheista mitään ymmärtänytkään.
...ja siihen futismatsiin
Tavan mukaan etkot stadionin läheisessä pubissa. Itse stadionilla ei muuten Espanjassa myydä kuin alkoholitonta olutta. Vicente Calderonin ympärillä onneksi riitti punavalkohenkisiä pubeja ja osa oli toki varustautunut omin eväin läheisiin puistoihin ja kadunvarsille.
Verrattuna kiihkeään saksalaiseen kannattajakulttuuriin oli Atlèticon ottelutapahtuma lähinnä leppoisa perhetapahtuma. Voi toki olla ettei vastustaja Granada ole kovinta vastakkainasettelua synnyttävä joukkue. Vaikutti tosiaan siltä että pelissä oli paljon väkeä perhekunnittain aina vauvasta vaariin. Näiden tyttöjen paidoista näkee kuka oli kannattajien ylivoimainen suosikkipelaaja.
Videopätkää stadionin ulkopuolelta noin tunti ennen matsia. Onneksi tuo torvien soitto jäi itse pelin aikana vähemmälle.
Estadio Vicente Calderon. Liput näille yläkatsomon alemmille riveille maksoivat noin 40 e//kappale. Hankimme liput etukäteen, vahvistus maksusta sähkopostiin ja viestiä näyttämällä liput stadionilla sijainneesta toimistosta. Osoittautui fiksuksi ratkaisuksi, sillä matsi vaikutti olleen loppuunmyyty (n. 56 000). Ilmeisesti kaunis sää oli saanut porukat liikkeelle.
Fanikaarre ottelun alettua. Tunnelma ottelussa oli kohtalainen, kannattajapääty lauloi ja ajoittain lauluun yhdyttiin muuallakin. Atléti Atléti -huudot kaikuivat tuon tuosta. Mutta saksalaiseen menoon tottuneelle ei meno huikealta tuntunut. Matsia ennen soitettu seuran hymnikään ei saanut porukkaa nousemaan ylös ja laulamaan mukana.
Tiettävästi Atlètico on kuitenkin harvoja espanjalaisia "lutuurijoukkueita", joten espanjalaiseksi kannattajatoiminta kai sitten kuitenkin on äänekästä ja näkyvää.
Atlèticon maalin juhlintaa. Peli päättyi kotijoukkueen 5-0 voittoon Falcaon iskiessä maaleista kolme. Espanjan pääsarjafutiksessa tasoerot ovat melkoisia. Kahden suuren kantaan iskee aina tiettyinä kausina juuri Atlètico, vastustaja Granada taas on sarjan alempaa keskikastia.
Yhteenveto Madridista
Madrid on edullinen, kaunis ja monipuolinen espanjalaista meininkiä ja kulttuuria henkivä kaupunki ja mikäli et matkusta sinne talvella todennäköisesti lämminkin. Palvelu on ystävällistä ja toimivaa. Suosittelen lämpimästi!
