Lapsuuden haave todeksi - Legolandissa

Joskus lapsuuden haaveet toteutuvat vasta aikuisena. Minulle kävi niin, kiitos siitä oman legofanipoikani jonka kanssa tehtiin retki Legolandiin juhannusviikolla 2016. Valittiin Matkavekkan pakettimatka johon sisältyi suorat lennot Billundiin, kahden yön aamiaismajoitus hotelli Velje Centerissä sekä kuljetukset ja pääsyliput kahdeksi päiväksi Legolandiin.

Lento Vantaalta Billundiin oli tiistaina 21.6 iltapäivällä. Bussikyyti Vejlen kaupungissa sijaitsevaan hotelliimme jossa oli ilta vapaata oleilua. Käytimme sen tutustumalla kaupungin keskustaan jonne oli hotelliltamme mukavaa joenvarsipolkua noin kilometrin pituinen matka. Kävelyreitti kulki suurehkoon Bryggen -nimiseen ostoskeskukseen (jossa kävimme ensimmäisenä päivänä vetäisemässä naamaan pizzabuffetin) . Siitä lähteekin kivijalkapuoteja, kahviloita ja ravintoloita täynnä oleva kävelykatu joka johtaa aina kaupungin satamaan asti.

Kävelykatu

Tanska on pyöräilymaa. Siellä onkin mm. tällaiset omat kaistansa kääntyville ja suoraan jatkaville fillareile.

Kaupunkikuvaa rinteessä olevista Veljen vanhemman puolen asuintaloista. Vejle on reilun 50 000 asukkaan keskikokoinen tanskalaiskaupunki eteläisessä Jyllannissa. Kaupunki perustettiin jo 1100 luvulla ja sen arkkitehtuuria leimaa mielenkiintoinen sekoitus vanhaa ja uutta. Rakennusten takana näkyvä tuulimylly on vuodelta 1847 ja se on Vejlen maamerkki ollen useimmissa kaupungissa myytävissä postimerkeissä.

Tässä sitä uudempaa rakennuskantaa. Tämä "Viideksi sisarukseksi" nimetty kerrostaloryhmä on aivan kaupungin keskustan edustalla. Näitä taloja rakennettiin matkaoppaamme mukaan yksi vuodessa ja tänä vuonna valmistui sarjan viimeinen talo.

Vejlen raatihuone

...mutta se Vejlestä. Ihan mukava kaupunki majoittumispaikaksi kyllä. Matkaa Vejlestä Billundiin, jossa Legoland sijaitsee, on autolla sellaiset 20 minuuttia. Ensimmäinenä päivänä  kiersimme Legolandissa suurinpiirtein alueen ympäri ja toisena päivänä kävimme uudestaan kiinnostavimmat paikat sekä ne, jotka jäivät ensimmäisenä väliin. Jokatapauksessa kaksi päivää osoittautui oikein hyväksi ajaksi tuossa laajassa puistossa liikkumiseen. Legoland on varmaan Tanskan kaikkein kuuluisin turistunähtävyys ja niinpä väkeä oli melkoisesti ja kaikkialta maailmalta, myös puhtaasti aikuisryhmiäkin siellä näkyi (jotka vähemmän yllättäen painottuivat Kaukoidän suunnalle).

Sää oli oppaidemme mukaan hyvin "tanskalainen" eli ei juurikaan ennusteiden mukainen ja kävi yhden päivän aikana läpi oikeastaan kaikki mahdolliset kesäiset variaatiot. Legolandissa riittää onneksi paikkoja joissa voi sateen tullen viettää aikaa sisätiloissa. Yksi sellainen on Sealife, jossa legohahmot on heitetty oikeiden trooppisten kalojen ja haiden keskelle.

Sealife

Legoland Billund rakennettiin 1968 ja alue on kuulemma tuosta hetkestä laajentunut kahdeksankertaiseksi. Käveltävää siellä siis riittää. Tosin alue on rakennettu ympyrän muotoon joten siellä pääsee suhteellisen nopeasti haluamaansa paikkaan.

Paikka on yhdistelmä huvipuistoa laitteineen (sieltä löytyy mm. omat legomaiset versiot vuoristoradasta, viikinkiveneestä, kummitusjunasta kuin tukkijoestakin) ja arkkitehtonista näyttelyä jossa on hämmästeltävää aikuiseenkin makuun. Kieltämättä legoista rakennetut kokonaiset kaupunkikokonaisuudet ovatkin hyvin vaikuttavia. Esimerkiksi alla olevaa Kööpenhaminan Nyhmanin satama-aluetta kerrottin rakennetun Legolandissa 1½ vuoden ajan. Rakentamiseen osallistui päätoimisesti kahdeksan rakentajaa ja rakentamistöissä kului 3 miljoonaa legopalaa. Legokaupungin rakentaja, mikä unelma-ammatti!

Nyhamn, Kööpenhamina

 Ja tässä lisää Legoarkkitehtuurin ihmeitä. Alla olevista kuvista ei tietenkään näy sitä, että kaupungeissa ja vesistöissä olleet kulkuneuvot todellakin liikkuvat eli katselijalle syntyy mielikuva eläväisestä menosta.

Kanavien täyttämä Amsterdam

Bergen, Norja

Pojan suosikki oli tietysti Star Wars -rakennelmien osio. Kiinnosti se isääkin.

Neuschwansteinin alppilinna, Saksa

Akropolis, Ateena

Mount Rushmore, South Dakota, US

Skagenin kalastajakylä, Tanska

USA:n kongressirakennus, Capitol Washingtonissa

Lapset eivät tietenkään jaksaisi viettää päiviä pelkästään katselemassa rakennelmia, niinpä Legolandissa on runsaasti myös toiminnallisia huvipuistolaitteita.

Legolandin uusin osa, tänä vuonna valmistunut Ninjagoworld jossa pääset mm. väistelemään lasersäteitä ja antamaan karateiskuilla kyytiä pahiksille.

Jos Tanskan sää ei vielä tarpeeksi kastele niin tällaisessa vesitykkiveneessä, jota saa ampua vesitykeillä rannalta, kastut taatusti.

Lopuksi - pääportin luona - pakollinen lisärahastuspaikka  Legomyymälöineen. Tämän paikan erikoisuus oli irtokarkkimaisesti myydyt lego-osat, joita sai koota pussiin ja hinta tuli sitten painon mukaan.

Sodankylä!

Poro ja lappalainen -patsas kunnanviraston edustalla. Poronhoito on kunnan alueella yhä tärkeä elikeino ja sitä ei voi olla huomaamatta. Omankin vuokramökin piha-alueella niitä tepastelee tuon tuosta.

Sodankylä on (wikipedian mukaan) 8 773:n asukkaan kunta Lapin maakunnan keskiosassa. Kokoonsa nähden paikkakunnan keskusta on yllättävän kaupunkimainen isoine marketteineen, lukuisine ravintoloineen ja liikennevaloineen - ovatko kenties Suomen pohjoisimmat liikennevalot? Sangen eläväinen kylä siis. Elävyyttä toki edesauttaa se, että Sodankylässä on melkoisen suuri vapaa-ajan asutus sekä se että kyse on varuskuntapaikkakunnasta.

Kitinen -joki virtaa aivan Sodankylän kirkonkylän halki

Meille Sodankylä toimii Luoston lomaviikkomme ajan ennen kaikkea huoltotukikohtana,  jossa käydään kaupoissa. Lidlkin muuten löytyy ja on jopa paikkakunnan isoin ruokakauppa.  Tällä kertaa lomailumme osui Sodankylän leffajuhlien ajalle joten pakkohan sielläkin oli käydä aistimassa tunnelmaa. Sodankylän filmifestivaalit pidetään nyt 31.kerran.

Edesmennyttä Mr.Elokuvaa ja Midnight Sun Film Festivalin isää on Sodankylässä muistettu nimikkokadulla. Myös ohjaaja Samuel Fullerille löytyy alueelta nimikkokatu. Peter Von Bagh toimi Sodankylän elokuvajuhlien festivaalijohtajana ensimmäisistä leffajuhlista kuolemaansa saakka.  

Ohjelmaoppaasta valitsimme katsottavaksi kotimaisen draamakomedian Häiriötekijä. Hyvissä ajoin, pari tuntia ennen leffan alkua koulun edessä olevalle lipunmyyntikojulle. Seisoskeltuamme vartin verran liikkumattomassa jonossa tuskastuimme ja lähdimme kylälle pizzalle. Ravittuamme itsemme uusi yritys ja tällä kertaa jonot olivat jo lyhyempiä ja jopa vetivät vaikka meidät tultiin kerran ohjaamaan yhdestä jonosta toiseen joka kuulemma "oli lyhyempi" mutta jonka kassa sulkeutui ennen kuin ehdimme sinne. Liput kuitenkin saimme ja aikaa jäi vielä käydä ottamassa punaviinit festarialueen tarjoilupisteestä.  Cateringpuoli, toisin kuin lipunmyynti, toimi hyvin.

Sen verran hipsterin oloista porukkaa festarialueella muuten pyöri, että jos parlamentti valittaisiin täällä saisivat Vihreät hallita yksinkertaisella enemmistöllä. Ne stereotypiat, joo.  Useampia julkisuuden henkilöitäkin tuli vastaan, esim. Suomen virallinen britti Neil Hardwick.

Isoon telttaan on päästy ja kohta mennään. Häiriötekijä oli muuten kohtuullisen häiriintynyt leffa. Jopa minun huumorintajulle mentiin välillä vähän turhan kummallisille vesille.

Kun leffaväen kokoontumisajoissa ollaan, niin täälläkin olivat esitetyn leffan päähenkilöt Korpela ja Knihtilä esityksen jälkeen kommentoimassa ja vastailemassa kysymyksiin.

Gaudin ja Miron jäljillä (Barcelona 2/2)

Gaudin kierros aloitettiin Barcelonan tunnetuimmalta maamerkiltä - Sagrada Familialta. Tämä hämmästyttävä kirkkorakennelma on nyt ollut työn alla vuodesta 1882 ja sen rakennustyöt ovat edelleen kesken.

Ihmettelimme Sagrada Familiaa eri puolilta, mutta sisälle emme yrittäneet. Minullehan jonottaminen on epämiellyttävimpiä asioita mitä tiedän.

Sagrada Familialta jatkoimme metrolla Diagonalin asemalle ja sieltä etelään päin Passeid de Graciaa pitkin, jonka varrelta löytyivät seuraavat ihmeteltävät rakennuskokonaisuudet.

Casa Mila (kuvassa alla) on niinikään Gaudin suunnittelema rakennus, joka rakennettiin Eixamplen kaupunginosaan vuosina 1905-1907. Rakennuksessa on erikoinen aaltomainen julkisivu. Casa Mila kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon, mutta omana aikanaan sitä ei arvostettu vaan aikalaiset antoivat sille pilkallisen kutsumanimen Casa Pedrera (suomeksi Kivilouhos).

Casa Mila

Eteenpäin hienostobulevardi Passeig de Graciaa ja muutaman sadan metrin päästä tulee vastaan seuraava Gaudin suunnittelema rakennus - Casa Battlo (1904-1906). Sen on sanottu kuvaavan Katalonian suojelupyhimystä Pyhää Yrjänää ja lohikäärmettä.

Passeig de Gracia -kadun varressa oli vielä yksi erikoinen rakennelma, Illa de Discoria (suomeksi eripuraisuuden kortteli), jonka Casa Lleo Morerasta on alla oleva kuva. Sivuhuomio: Eixamplen jugendalue on Barcelonan hienointa ja samalla kalleinta aluetta, mikä tarkan euron liikkujan on syytä huomioida, jos haluaa rakennusten hämmästelyn lomassa pistäytyä jonnekin tapakselle ja lasilliselle.

Casa Lleo Morera

Seuraavana aamuna jatkoimme Antoni Gaudin elämäntyön ihmettelyä suuntaamalla Park Güelliin, Eixamplen ylärinteellä olevalle puistomaiselle alueelle, joka sekin oli Gaudin kunnianhimoisia hankkeita.

Kuljimme ylös rinteen päälle, josta avautui upeat näköalat Barcelonan kaupunkiin ja poikkesimme Gaudin asunnolla (Casa Museum Gaudi). Park Güell on aurinkoisena päivänä erinomainen paikka nautiskella virvokkeita ja katsella Gaudin rakennuksia sekä näkymiä kaupunkiin ja merelle.

Casa Museum Gaudi

Park Güell

Park Güell

Montjuic on kukkulasta ja sitä ympäröivistä puutarhoista, museoista ja urheilualueista koostuva laaja vapaa-ajanviettoalue. Suuntasimme siellä ensimmäisenä Joan Miro Museoon (Fundacio Joan Miro). Miro oĺi katalonialainen surrealisti, jonka teoksista joko vaikuttuu tai siten ei. Itse kuulun realistisemman taiteen ystävänä jälkimmäiseen kategoriaan.

Blogin pitäjä Fundacio Joan Mirossa.

Miron museolta kävelimme eteenpäin kasvitieteellisen puutarhan kautta Olympiastadionille, joka toimi vuoden 1992 kesäkisojen päänäyttämönä. Stadionin suunnalle kävellessä meinasimme joutui juoksijaruuhkan jalkoihin. Alueella järjestettiin ilmeisesti jokin sikäläinen City Maraton, koska osuimme kadulle juuri heidän lähtönsä jälkeisillä minuuteilla.

Juoksijalauman läpi päästyämme saavuimme Olympiastadionin portille. Siellä kohtasimme ainoan epäilemäni huijausyrityksen kun kaksi nuorehkoa naista yritti huonolla englannilla saada meiltä allekirjoitusta johonkin "adressiin". Olin lukenut että tuo on tyypillinen tapa: toinen kiinnittää huomiosi ja toinen tutkii samalla taskusi. Adressi näytti ja kuulosti niin epämääräiseltä että olen aika varma kyseessä olleen huijaus. No, itsehän olen maasta ja paikasta riippumatta aina tyly ohikulkija kaikenmoisia feisaaajia ja adressipellejä kohtaan joten nuokaan eivät päässeet temppujaan yrittämään.

Olympiastadionin edustalta startannut juoksijaporukka

Kurkistus sivuportilta Olympiastadionille

Montjuicin reunalla sijaitsee Barcelonan maailmannäyttelyyn rakennettu Poble Espanyol, espanjalainen kylä jossa on rakennuksia ja niissä turistikrääsää myyviä puoteja Espanjan eri alueilta. Tässä "kylän" keskusaukio Plaza Mayor.

Jaana Poble Espanyolin kujalla.

Viimeiset Barcelonan kuvat on Palau Nacionalin edustalla sijainneelta Font Magicalta (suomeksi Taikalähde). Saavuimme Font Magicalle sillä hetkellä kun se valaistaan monenkirjavasti (lauantai-iltana klo 21) Queenin Barcelonan soidessa taustalla. Valaistus on kymmenisen minuuttia kestävä spektaakkeli joka on ilman muuta näkemisen arvoinen. Tässä kolme kuvaa kyseisestä tilaisuudesta, joihin päätän Barcelonan matkakertomukseni. Hieno kaupunki, kannatti ehdottomasti käydä!

Kevätretkellä Barcelonassa (1/2)

Perinteinen kevään kaupunkilomamme suuntautui tällä kertaa Katalonian pääkaupunkiin Barcelonaan. Esittelen tässä matkarapossa kokemuksiamme reissusta alueittain: El Raval, Barri Gothic ja La Ribera. Jugendtyylinen Eixample sekä etelärinteen  Montjuic käydään läpi toisessa postauksessa. Aiempi postaukseni oli omistettu kokonaan RCD Espanyolin La ligamatsille joka pelattiin Cornella de Llobregatissa.

Mahtipontinen Plaza de Espana. Kuva otettu entisen härkätaisteluareenan, nykyisen kauppakeskuksen Las Arenasin kattoterassilta.

Barcelonasta yleisesti totean alkuun, että fiilikseni ennen matkaa olivat kaupungin suhteen aika ristiriitaiset. Toisaalta olin innoissani varsinkin upeasta arkkitehtuurista ja toki huippufutiksesta, toisaalta minua arvelutti Barcelonan maine varkaiden paratiisina. Minulla oli (on) myös poliittisluontoista nihkeyttä sillä en lämpene Katalonian separatistisille tavoitteille. Minusta kehittyneen länsimaan hajottaminen olisi sulaa hulluutta

Meitä ei kuitenkaan "käännetty" enkä muutenkaan tuntenut oloani turvattomaksi. Poliiseja partioi kaduilla runsaslukuisesti ja varsinkin futismatsiin mennessä hämmästelin sikäläisten lainvalvojien raskasta varustusta (konepistoolit!) - liekö liittynyt Euroopan suurkaupungeissa kasvaneen terroriuhan nostattamaan valmiuteen? Köyhyyttä kaduilla kyllä oli ikävän paljon: kerjäläisiä ja syvennyksiin  majoittuneita kodittomia.

Mitä itsenäisyyskysymykseen tulee, niin kansa on melko lailla jakautunut kahtia. Kaikkialla näki talojen parvekkeilla sekä Katalonian että Espanjan lippuja ikään kuin mittelönä  itsenäisyysmielisten ja yhtenäisen Espanjan kannattajien voimasuhteista. Mielipidemittauksissahan Espanjan osana pysymisen kannattajat ovat olleet enemmistössä mutta viimeisimmissä vaaleissa irtautumista kannattaneet puolueet saivat vaalimatematiikan johdosta niukan enemmistön ja tavoittelevat irtautumista Espanjasta. Keskushallinto ei kuitenkaan suostu kysymyksestä edes neuvottelemaan. Oman mausteensa poliittiseen soppaan tuo vielä se, ettei Espanjaan ole vielä viisi kuukautta joulukuun parlamenttivaalien jälkeen onnistuttu muodostamaan hallitusta.

El Raval

Ramblan länsipuolella sijaitseva El Raval on Barcelonan Kreutzberg tai Kallio; monikulttuurinen, boheemi ja osin vähän kämänen kaupunginosa jonka kujilla sijaitsevien asuntojen parvekkeilta roikkuu Katalonian lippuja useammin kuivuvia pyykkejä. Raval on täynnä kahviloita ja baareja, joissa tunnelma on eläväistä ja hintataso usein alle puolet siitä mitä se on viereisellä La Ramblalla, Eixamplessa tai rantabulevardeilla. Ravalissa sanotaan olevan myös kujia joita on syytä välttää, mutta me kyllä liikuimme aivan huolettomasti. Toki yöaikaan emme liikkuneet missään; bilehile-elämä kun on taaksejäänyttä aikaa - sikäli kun minä sellaista olen koskaan oikein viettänytkään.

Maamerkki, jonka perusteella oli helppo löytää hotellillemme. Sijaitsi nimittäin tämän teatteritalon vieressä. Pensionaattimme oli edullinen ja askeettinen. Ajoi asiansa nukkumispaikkana, sijainti kun oli täydellinen. Herkkäuniselle joka ei osaa nukkua earit korvilla (itsehän pidän niitä aina ja joka paikassa) en majapaikkaa suosittelisi, koska kadun väki piti ulkona myöhään yöhön omia bileitään ja äänieristys oli hotellissa aivan olematon.

Panimoravintola Moritz, vanhan tehdashallin tiloihin rakennettu turistirysän oloinen paikka. Paikan omaa - ihan ok makuista olutta ja hyvää ruokaa.

Jaana ravintola Moritzin holvikäytävässä.

Espanjalainen sokeripommiherkku - Chokolade Con Churros.

Neljän illan ja kolmen päivän reissullamme me päädyimme joka kerta syömään El Ravalin ravintoloihin. Tarjonta kun oli houkuttelevaa ja hintatason kohtuullisempaa kuin arvokkaammissa kaupunginosissa. Hyväksi todettu ruokarytmi oli: aamulla kahvilassa Cafe ja Boccadillos, iltapäivällä kiinni jonkin baarin Menu del Dia -tarjoukseen ja illan baarikierroksella tapaksia.

Menu de Dia sisältää  alkukeiton tai salaatin, pääruuan (lihaa, kanaa tai kalaa) ruokajuomaksi oluen tai viini ja  päälle kahvin. Hintaa ateriakokonaisuudelle tuli paikasta riippuen 8 - 13 euroa. Ilta mentiin sitten tapaksilla joista varaukseton suositus erityisesti paikallisille perunamunakkaille eli tortilloille.

Barri Gothic ja La Ribera

Keskustan alueen kaupunginosista toiseen kuljettaessa ei voi välttää kaupungin ja ehkä koko Euroopan kuuluisaa bulevardia, Las Ramblasia. Minä inhoan tungoksiin joutumista, mutta siitäkin huolimatta piti tuo katu kulkea pariin kertaa päästä päähän. Syömään tai juomaan ei Ramblasin ravintoloihin kannata pysähtyä, koska hinta-laatusuhde on heikko verrattuna muutaman sadan metrin päässä sivummalla sijaitseviin paikkoihin.

Ensimmäisenä päivänämme satoi minkä vuoksi Ramblasillakin oli suhteellisen hyvin tilaa kulkea. Tässä Barcelonalaissyntyisen Joan Miron teos kadulla.

Kun turistien halutaan käyttävän rahansa saavat viimeisetkin periaatteet väistyä: Perivihollinen Real Madridin fanishoppi Barcelonan Ramblasin varrella.

Ramblalta pääsee tälle holvikaarien ympäröivälle Placa Reialille, suihkulähteiden ja Gaudin suunnittelemien lyhtypylväiden koristamalle kunikaalliselle aukiolle.

Pääkatu Ramblasin oikealla puolella on kaupungin vanhin alue; gootilaiskaupunginosa kirkkoineen ja keskiaikaisina palatseineen on Barcelonan sydän ja ydin. Sen kapeilla kujilla ja monumentaalisilla aukioilla saa kulutettua tunnin jos toisenkin ja välillä voi pistäytyä lasilliselle johonkin alueen lukuisista kuppiloista. Alue on luonnollisesti myös täynnä turistimyymälöitä, joista voi ostaa paitoja, jääkaappimagnetteja ja muuta turistikrääsää.

Holvikäytävä Barrio Gothicissa.

Katedraalin pylväskäytävässä asustaa 13 hanhea.

Katedraali; vanhankaupungin hallitsevin rakennus.

 Barri Gothicin ja La Riberan eteläpuolelta voi poiketa ranta-alueelle, joka on luonteeltaan aivan toisenlaista. Rakennusarkkitehtuuri on uutta ja rantaa hallitsevat suuret risteilyalukset, huvipurret sekä äveriään väen muskeliveneet. Alla esimerkki niistä.

Me ohitimme ranta-alueen melko nopeasti ja palasimme Park de la Ciutadellan kautta takaisin La Ribeiran ja El Ravalin kaduille ja kujille. Puiston pohjoispuolelta tullaan Passeid de Luis Companys-nimiselle isolle bulevardille, jonka päässä on komea riemukaari Arc de Triomf.

Massiivinen Arc de Triomf.

Arc de Triomfilta kuljimme lounaspaikan kautta hotellille viettämään Siestaa ennen illan Gaudi-kierrosta Eixamplen ruutukaavaan rakennetussa kaupunginosassa. Mutta se on seuraavan postauksen aihe.